Suomen luonto

Matkaa Helsingistä ulkosaaristoon Harmajan majakan läheisyyteen, jatka kulkua Varsinais-Suomen lehtimetsään keskelle kiireisintä kevättä. Siirry sieltä satakuntalaiselle suolle, Päijänteen kirkkaisiin vesiin ja Kauhajoen syksyn sänkipellolle. Jatka matkaa Pohjanmaalta kohti koillista, josta löytyvät Pohjois-Karjalan rämeet ja pohjoishämäläinen metsämaisema ja edelleen Iijoelle katsomaan uhanalaista jokihelmisimpukkaa. Kulkija käy kohti pohjoista läpi Koillismaan talvisen havumetsän ja päätyy lopulta Kilpisjärven jylhiin maisemiin Saana-tunturin rinteille.

Suomessa luonto on lähellä joka puolella. Matka merenrantaan tai metsään ei ole pitkä edes etelän isoissa kaupungeissa, ja luontokokemuksista voi nauttia myös kivitalojen katveessa.

Luonnossamme näkyvät Suomen pohjoinen sijainti ja ankara ilmasto. Huikean valoisan mutta lyhyen kesän vastapainona on pitkä, pimeä ja kylmä talvi. Etelässä voi ihailla reheviä lehtoja ja viljavia peltoja, mutta tuhannen kilometrin päässä kulkijan ympärillä aukeavat pohjoisen suuret suot ja korkealle kohoavat tunturit.

Itäisen Suomen jylhät vaaramaisemat ja siintävät salot vaihtuvat Sisä-Suomen metsäseuduiksi ja lopulta lännessä aukeavat laajat lakeudet. Eläin- ja kasvikuntammekin on sekoitus eteläisten, pohjoisten ja itäisten lajien sitkeitä edustajia.

Myös aika on jättänyt omat jälkensä. Suomea peitti jääkauden aikana parin kilometrin paksuinen mannerjäätikkö, joka muokkasi maisemaa vetäytyessään kohti pohjoista. Jääkauden muistona maassamme on myös lajeja, joita ei tavata missään muualla maailmassa. Nykyinen lajistommekin muuttuu ja muokkautuu jatkuvasti ympäristönmuutosten myötä.